No tuo otsikko - tuli tuossa viime syksynä uusi asiakas - vanhuksen vielä vanhempi sisar tilasi pari kertaa kuukaudessa siivouksen sisarelleen, joka alkoi dementoitua pikkuhiljaa altzheimerin kourissa, mutta toki pystyy kotonaan vielä asumaan ja olemaan. Ruokapalvelu tuo sapuskat ja kerhoa on viikottain. Minä menen mummelin luokse sellaisena päivänä, jolloin muuta ohjelmaa ei ole - eli ilmeisemmin minut palkattiin tarkistamaan mummelin kunto ja olo-tila, sillä asunnossa ei yksinkertaisesti ole mitään siivottavaa. Toki imuroin, pyyhin olemattomia pölyjä, kuuraan putipuhtaan pöntön ja lavuaarin ja samalla sitten jutustelen mummelin kanssa mukavia. Ja siinä vaiheessa kun moppaan parkettia, joka ei moppaamista kaipaisi niin olen saanut maksetusta ajasta kulumaan noin puolet. Tämä aiheuttaa minulle hienoista moraalista krapulaa - maksettu on tietty aika, mutta kun en sitä aikaa pysty käyttämään suorastaan yltiöpäisen siistissä kodissa, jossa tekemäni työ ei näy missään eikä sitä työtä tarvitsisi tehdä lainkaan - mummeli on itse hyvin aktiivinen kotioloissaan näköjään, vaikka ei muistakaan koska olisi viimeksi pölyjä pyyhkinyt. Lyönpä vetoa, että pölyrätti kourassa kulkee koko ajan silloin, kun muuta tekemistä ei ole. Moraalinen krapula tulee myös siitä, kun mummeli niin kovasti kiittelee puhtaasta kodistaan - enkä ainakaan minä huomaa minkäänlaista eroa ennen tuloani ja lähtöni aikoihin.. Toinen viikottainen asiakkaani ei itse sotke lainkaan - henkilökohtaiset avustajat pistävät asunnon aina totaalisen sekaisin. Minusta on merkillistä, etteivät avustajat osaa laittaa käyttämiään astioita tiskikoneeseen vaan lataavat kaikki - siis ihan kaikki - altaaseen huojuvaan pinoon, josta minä ne sitten kerran viikossa puran koneeseen  tiskiin. Useimmiten joudun koneen purkamaankin - eli ne edellisen viikon tiskikoneeseen lataamani tiskit. Onneksi tai epäonneksi astioita kyllä riittää. Huoh.