Ukkokullan kanssa painattelimme illalla Helsinkiin asti - kävimme Linnanmäellä kävelemässä ja ihmettelmässä ja päätteeksi menimme ravintola Töölönrantaan syömään. Nyt on ihan pakko kehua - oli hyvää. Kaikinpuolin. Palvelu sellaista, ettei Helsingissä vastaavaan ole törmännyt ja ruokakin suorastaan erinomaista. Tarjoilijat olivat kohteliaita, ystävällisiä ja nopeita -isoista ryhmistä huolimatta odotusajat eivät venyneet pitkiksi. Söimme alkuun toast Skagenit - eli proosallisemmin katkaraputoastit, pääruoaksi poronpaistia ja -niskaa ja pitipä minun herkkusuuna vielä ottaa suklaa-pekaanipähkinäkakkua appelsiinijäätelöllä Päälle kahvit ja konjakit ja olo oli lähtiessä hykerryttävän tyytyväinen. Poro oli siis todella hyvää -pehmeää, maukasta - ja näin sanon minä, joka ei ole koskaan paljoakaan porosta piitannut. Kuva paikasta - myönnän, että lainasin sen Töölönrannan omilta sivuilta.

Hinnaksi  yhteensä muutaman ruokaoluen kanssa tuli noin 130:-. Yleensä olen viininlitkijä, mutta Linnanmäellä kävelyn jälkeen janotti kovasti ja kaikenlisäksi ravintola tarjoili oluena Auraa, jota en ole nähnyt herranaikoihin - saati juonut. Eli kehut saa paikka minulta ja ukkokullalta ja suosittelen käymään. Eikö yhtään miinusta?  Ainoa asia, joka itselleni otti korviin oli tarjoilijoiden tapa ruoan tuomisen yhteydessä selostaa tarkasti, mitä lautaselta löytyy. Luultavasti monet pitävät tavasta ja ottavat sen ilolla vastaan - itseäni tapa hieman hymyilytti, koska kyllähän minä tiedän mitä tilasin. Eipä kai tuota koulutettua tapaa miinukseksikaan voine laskea kuitenkaan. Eli kyllä kyllä kyllä - paikka oli jokaisen käytetyn euron arvoinen. Siellä täytynee käydä uudemmankin kerran kun pääkaupunkiin taas eksyy.

Minttumaarihuivi vaiheessa - taas on silmukat puikoilla miten sattuu - menee ihan yli ymmärryksen - mihin niitä silmukoita katoaa vai poikivatko salaa - silmukat eivät vaan täsmää vaikka varmasti jokainen on neulottu niin kuin pitää. Tai sitten ei...