Itse asiassa tämä on paljon helpompaa kuin muistin - Sara on lähestulkoon sisäsiisti, syö hyvin oikeanlaatuista ruokaa, on leikkisä ja oppii helposti käskyjä ja on tottelevainen.
Koiran voi jättä huoletta yksinään muutamaksi tunniksi - mitään pahoja ei ole tehnyt ainakaan vielä. Tosin puruluita ja leluja on paikat täynnään, mutta käsitykseni on, että töissäöollessamme Sara lähinnä nukkuu.
Nyt on Sarahin tuhkat torstaina noudettavissa eläinlääkäriltä - samalla reissulla varaan ajan Saralle tarkastusta varten - ja näköjään tilaamani uurnakin odottelee postissa.
Ilmoitin meidän pentukoulutukseen tuohon lähelle - se alkaa viikon kuluttua maanantaina ja jatkuu aina viikon välein neljä kertaa yhteensä.
Mies sanoo minua Saran kanaemoksi - Sara seuraa minua kaikkialle.
Meillä on onneksi nyt kaikki illat vapaita - irtisanoimme iltapaikkamme jo ennen Sarahin kuolemaa - itse asiassa viimeinen kerta oli pari päivää Sarahin kuoleman jälkeen ja päivää sen jälkeen kun Sara meille majoittui.
Ja minusta on muuten nyt tulossa kovaa vauhtia tuplamummo! Syksyllä toinen lapsenlapseni näkee päivänvalon - elämä pitää vauhtia.
Kun saan Sarahin tuhkat kotiin niin yksi pitkä jakso omasta elämästäni saa lopun jaa uusi alkaa.