Kylmää ..jo pelkkä koiran ulkoiluttaminen aamutuimaan toi laiskamadon esille - ei tahdo mennä töihin, ei tahdo mennä kauppaan, ei tahdo ylipäätään työntää nenäänsä oven ulkopuolelle. Ainoa positiivinen asia onkin, että valoisa aika alkaa jo ylösnousun aikaan.

Mutta onhan se mentävä...

Tänään aion töiden jälkeen kokeilla sitä Hannin seinävaatteen tekoa - kaivelin eilen joitain kangasjämiä esille ja silittelinkin ne - jos tänään koittaisi saada ne suikaleiksi ja tehdä Hannin ohjeiden mukaan jotain. Jos ne ymmärrän. Saatanpa sitten kokeilla uutta saumurianikin - ostin sellaisen Lidlistä joulunalla itselleni lahjaksi. Tosin purettuani paketin ja aikani saumuria toljoteltuani pistin koneen pöydän alle odottelemaan, josko mummon pääkopassa tapahtuisi jonkinlainen ahaa-elämys. On kyllä pätevän näköinen vehje, mutta kun tämän mummon pää ei sitä ole. Vaikka katselin koneen mukana tulleen dvdn, niin ko. elokuva sai mummon pään entistä sekaisemmaksi. Mutta kokeillaan. Kertoilen illemmalla miten kävi.

Eilen aamulla jouduin poikkeuksellisesti viemään pojanpojan tarhaan, koska poika joutuikin menemään töihin arvioitua aikaisemmin eikä miniä halunnut viedä prinsessaa kylmään pakkaseen - varsinkin, kun prinsessalla on ollut kova yskä, joka haittaa nukkumistakin. Me sitten pikkuisen kanssa tallustelime tarhaan päin - onneksi se on kohtuullisen lähellä - ja sain pojan jäämään ystävällisten tarhatätien huomaan.

Itsekin tarhassa joskus töissä olleena huomaan, kuinka vuosien saatossa systeemit vaihtuvat. Nyt ollaan asiakkaita eikä pakkopullaa...

 

Myöhemmin iltasella:

 Juu, ei tullut saumurin käytöstä vielä mitään - onnistuin heti alkuun sotkemaan langat enkä sitten vaivautunut opettelemaan langoitusta vaan heivasin koneen takaisin pöydän alle odottamaan aikaa sopivampaa ja vanha uskollinen ompelukone pääsi sitten vauhtiin.

Suikaleet tuli leikattua ja sitten silitettiin:

Sitten suikaleet yhteen pitkittäin - tämä kuva otettu polven päältä, joten älä ihmettele muotoa:

ja sitten Hannin ohjeiden mukaan taas suikaloitiin kasa uusiksi ja näinhän se lähti muotoutumaan:

eli epäilenpä, että torstaina on valmis..

Ja ukkokulta teki sitten iltapalaa ....ja usko pois, hyvää oli savulohipiiras - tässä maistiaisia:

On hieman vaikeaa laihduttaa kun miehenä on ruoanalaittotaitoinen ja ruoanlaitosta pitävä mies. Herkkuja tulee jos minkäsorttista. Välillä intoudumme kilpailemaankin ruoanlaitossa, sillä en minäkään keittiössä ihan tumpelo ole..Tosin poika jaksaa vieläkin varmistaa, että eihän tää vaan ole mutsin tekemää..mutta jos tekijää ei kerro niin hyvin on kelvannut..

Huominen päivä muuten helppo, mutta yhden asiakkaan tämänhetkinen olotila hieman painaa mieltä - liikuntakyvytön, täysin toisten avun varassa oleva henkilö on pikkuhiljaa mennyut todella huonoon kuntoon - nyt on happiviikset käytössä kun henki ei enää kulje, kerää nestettä niin, että on jo ainakin puolitoistakertainen entiseen verrattuna ja kun normaali elopainokin on 140kg niin...No. huomenna näkee..jos näkee.