Otsikko on itselleni kannustukseksi - nälkä kurnii suolissa... lounaaksi syöty pinaattikasa ja tomaatti ei kauaa pidä poissa näläntunnetta ja nyt odottelen päivällistä, jolloin saan näköjään syödä kinkun lisäksi parit kananmunat ja salaattia...

Aloitin tennarisukkien teon ja ensimmäinen alkaa olla valmis. Kun saan toisen parin niin laitan kuvan. Käsissä tuntuu ok - eli ei kuivata liikoja ja kädet eivät nyt halkeile - tosin käsirasvaa ja kortisonivoidetta kyllä kuluu, mutta pahin psorivaihe on ohi.

Kävin alzheimer- mummulla siivoamassa - mummu tunnistaa kyllä, mutta unohtaa sitten käynnin samantien. Hyvin herttainen asiakas ja pärjää vielä kotisairaanhoitajien ja ateriapalvelujen kanssa kotonaan. Osaa käydä kävelyllä itsekseen lähimetsässä ja löytää takaisin - mummu on koko ikänsä asunut samoilla kulmilla.

Yksi keskiviikkoasiakkaistamme siirtyi manan majalle tässä joulukuun  alussa ja myönnn ihan suoraan, että itkeä tirautin kun asiakkaan henkilökohtainen avustaj minulle sähköpostia asiasta lähetti. Asiakas oli liikuntakyvytön ja täysin avustettava, alkoholisoitunut, sairaalloisen  ylipainoinen erittäin pitkälle lukenut ja oppinut kuusikymppinen.  Muutti toiseen asuntoon tuossa alkukeväästä kun hermostui Espoon sosiaalipuoleen, mutta joutui ojasta allikkoon. Tappeli kunnan kanssa rullatuolirampista neljä kuukautta ja kun se ramppi sitten ilmestyi niin kerran sitä kautta vietiin sairaalaan ja sitten kuoli pois. Vaikka meillä on hienot vammaislait niin ainakin tässä asiakkaani tapauksessa kaikki tapahtui vetkuttelevasti jos ollenkaan. Vastentahtoinen on kai se  sana mitä etsin. Koska asiakas oli vaipatettava niin keksivät laittaa sen  kestokatetrin, joka aiheutti jatkuvasti tulehduksia ja sairaalakäyntejä. Diabeetikolle aikamoinen rasitus. Kun verenpaine kohosi järkyttäviin lukemiin niin pakolla poliisilla uhaten vietiin sairaalaan, jonne sitten jäi..

Yllättävää kyllä hautajaisiin tuli kutsu perijöiltä ( lähisukua ei ollut) ja käväisin laskemassa kukan arkulle siunaustilaisuudessa. Ja kun haudan löydän vien sinne ruusun - sellaisen punaisen koska punainen oli lempiväri. Hautajaisissa ei ollut paljoakaan väkeä ja näytti siltä, että vain henkilökohtainen avustaja itseni lisäksi todella suri asiakkaamme kuolemaa. Ikävä on - asiakas oli sellainen riemastuttavan rasittava tapaus - piti meteliä itsestään ja tilanteestaan paljon, koska tiesi ja tunsi oikeutensa, mutta pohjimmiltaan kiltti ja ystävällinen.

En ole käynyt vaa'assa enkä  mittallutkaan - taidan tehdä ne viikonloppuna niin näkee joska tästä suolenkurninnasta jotain iloakin tulisi..