Sarahin uurna on  - no jaa - ok. Laitan jossain vaiheessa kuvan, tuhkia en ole vielä hakenut. En tiedä, mihin uurnan laitan - tällä hetkellä en ole enä varma, miksi koko hökötyksen ostin - eli surutyö alkaa olla loppumassa. Unissa Sarah kyllä kummittelee ja saakin - hyviä, hellyttäviä unia, muistoja  ja yhteisiä touhuja. Käsityöinto alkaa jälleen nostaa päätään pikkuhiljaa - nyt on taas enmmän aikaa. Pikku-Sara on elementissään - koiran sosiaalistaminen on meneillään. Pojan koiran kanssa jo ihan hyvät kaverit  - käymme lenkillä yhdessä ja saavat täällä riemastella nyt muutenkin. Lasten täytyy saada leikkiä!

Kevät on piakkoin parhaimmillaan - kevään lapsena tämä vuodenaika on ehdoton suosikkini - kaikki on hennon vihreää, uutta ja täynnä toivoa.

Isäni kuoli hieman yli vuosi sitten ja nyt alkaa nuo perintöhommatkin olla putkessa - ainakin veroviraston mielestä. Jos nyt vielä perintörahat saisi tilille niin voisi ajatella ihan omaa kesämökkiä. Jakoa ei vielä ole tehty, mutta testamentin mukaan perintö maksetaan rahassa. Meitä on kaksi  sisarusta ja isän leski, joka ei ole äitimme. Ymmärrettävää, että rahanjako on leskestä ikävämpi toimenpide kun on omia lapsia edellisestä liitosta - heillehän se meidänkin isän rahojen tulisi mennä...( kuulostaa katkeralta ja onkin tavallaan..)