Siivoojana ei ole helppo elää.. Asiakkaat saattavat purkaa omia paineitaan ja pahaaoloaan eikä siivoojaparka voi kuin myönnellä ja nyökytellä saadessaan haukut jostain aivan käsittämättömästä. Näin kävi minulle äskettäin.

Sain soiton asiakkaalta ja moiteryöpy alkoi: leivänpaahtimen alla oli muruja - eli huonostipa olin siivonnut. Minä myöntelin ja nyökyttelin puhelimenpäässä ja mielessäni ihmettelin, pitäisikö minun imuroida leivänpaahtimen sisuskin tästä lähtien. Tokihan paahtimen alla aina löytyy muruja - kokeilkaapa - liikuta paahdinta hieman ja sieltähän ne muruset leviävät pöydälle kuin itsestään. Enkä ollut pyyhkinyt ikkunalautaa kun löytyi siitepölyä ja nokea. Keskellä kaupunkia ja avoimet ikkunat.. järki hoi. Tiesin kyllä hinkanneeni laudan perusteellisesti, mutta jos ikkunat ovat auki niin tokihan sieltä sisälle lentelee kaikennäköistä. Soittaja sai hyvän mielen ja minä en.

Alan kyllästyä tähän hommaan - toistakymmentä vuotta olen tätä tehnyt ja oppinut kaikennäköistä - kyllä minä ammattilaiseksi jo voin itseäni kutsua ihan rauhassa. Mutta kun teemme sopimukset ja erittelemme kaiken työn ja ilmoitamme hinnan, niin miksi se sitoo vain meitä tekijäpuolia? Jos ilmoitan, että kevyet pintatahrat lähtevät, niin se ei tarkoita, että jyystän kymmenen vuotta putsaamatta olevan hellan uudennäköiseksi viidessä minuutissa. Asiakkailla kun on se kummallinen käsitys, että siivoojilla on joku taika-aine, jolla saa kaiken lian pois hetkessä. Ei ole.

Juuri ne asiakkaat, jotka eivät koskaan itse imuroi sängynalusiaan tai sohvatyynyjen alta ovat ensimmäiseksi juuri näitä paikkoja syynäämässä. Tai laitavat ns. ansoja - eli kolikon sohvatyynyt alle, tai sohvan alle tai sängyn alle tai mihin milloinkin - jos kolikko on paikallaan - ei ole siivottu, jos kolikko on pois ( joutunut vaikka imuriin) niin olet varas.  Huoh..

Marmatusta...kaipa se tästä lähtee.

Jotain uutta pitäisi laitta kehiin kun niin kypsyttää