Aina, kun aloitan lukemaan ja seuraamaan erilaisia käsityöblogeja saan lähes hepulin. Tuloksena yleensä on jonkun uuden työn aloitus ihan silkasta kateuden tunteesta - jos nuo niin kyllä minäkin.. Toisekseen aina ihmetyttää kuinka helvatin nopeasti kirjoittajat saavat jotain aikaiseksi - joka päivä on jotain uutta esitettävää.

Uusia ideoita jää päähän muhimaan ja saatanpa kylmästi varastaa jonkun mallin, joka kutkuttaa sisuskaluja niin, että olisi pakko tehdä - eli minä kans jos nuo muutkin..

Nyt kun tuota tilkkutyötä eilen väsäilin niin ukkokullan silmät kirkastuivat ja mokoma seuraili minua illan mittaan korvaani supsuttaen: ' Kyllä sellainen tilkkupeitto olisi kiva - olen aina pitänyt niistä - miten olisi, jos tekisit sellaisen... ' jne jne - koko illan. Yrittelin selitellä, että parisängyn tilkkupeitteessä olisi mahdoton työ  näin totaalisen kokemattomalle, mutta ukkokulta oli sen verran sinnikäs, että jossain vaiheessa tulin tuskastuneena puolihuolimattomasti luvanneeksi mokoman väsätä.. tai ainakin yrittää väsätä. Voi minua..

Tilkkupeittoinnostus ukolla johtuu ihan siitä, että meillä kyllä OLI sellainen - ostettu tosin, mutta erittäin nätti. Ikävä kyllä vanha Sarah-koiruliinimme sen sitten tuhosi kappaleiksi - koirillamme on mielenkiintoinen tapa piilotella sänkyymme kaikki lelunsa ja luunsa ja niitä on sitten mukava kaivella esiin vaikka peittojen läpi...

Tässä pari vuotta olen nyt sängyn peittona pitänyt halpahallipäiväpeittoja ihan sen vuoksi, ettei niin harmita jos/kun menee koiran käsittelyssä kappaleiksi,  mutta ihan muuten tiedoksi - jos ei ole elukoita, niin ÄLKÄÄ suotta pitäko niitä päiväpeittoja muuten kuin ' vierasvarana' - olettaen, että vieraanne ovat sen verran uteliaita että syynäävät makkarinnekin. Katsokaas kun ihminen hikoilee yöllä paljon ja ihostakin lähtee kaikenlaista, niin jos peitätte aamulla sänkýnne ylimääräisellä peitteellä niin ei ne lakanat koskaan pääse oikeen kuivumaan. Paras tapa olisi ihan jättää vaan sänky auki petaamatta.. ja jos pyykinpesua haluaa vähentää, niin pistäkää töihin lähtiessänne ne vuodevaatteet parvekkeelle ( jos sellainen on ) ja illemalla ne ovat kuin juuri pestyt ja tuoksuvat ihana raikkaille. Minä kesällä raahasin päivittäin peitot, tyynyt sun muut lakanoineen ja tyynyliinoinen parvekkeelle ja nukuimme oikein hyvin. Pölypunkkeja ei tarvitse ajatella - ei niitä ole aikuisen oikeasti enää tänäpäivänä.

 

 

myöhemmmin:

Ja taas sitten kävi näin:

eli käsi alkoi kipuilemaan sen verran pahasti, että kipugeeli, kylmägeeli, aitovillakuori ja tuki ovat nyt asiaa...

onneksi sentään vasen käsi kyseessä, sillä meikäläinen ei voi tuntea sanaa 'sairasloma'...