Eilen sitten kuskasimme Saran eläinlääkäriin -siihen samallle el-asemalle, jossa Sarah poistui tästä elämästä - ja sama lääkäri oli vastassa. Hieman hämmentynenä kysäisi mitäs meille kuuluu ja ( ei muistanut Sarahin lopetusta tai osannut heti yhdistää meitä), mutta sanoinkin, että tapasimme viimeksi toisen Sarahin kanssa ja nyt sitten olisi uuden Saran tarkastus, koska emme pennusta mitään tiedä. Lääkäri muisteli, että olin vannonut, ettei meille toista koiraa tule  ja  kertoessani tapahtumien kulun tuli todella iloisen näköiseksi.  Tarkastus meni ok - koira on vielä laiha tyttö, mutta koko ajan mennään parempaan suuntaa. Anaalirauhaset tyhjättiin koska hieman pullottivat - koirahan ei ole laahannut peräpäätään lainkaan, eli eihän tuosta mitään tiennyt ja saimme ohjeet kynsienleikkuuksiin, madotuksiin jne. Lisäksi lääkäri näytti jotain otteita, joita käyttää tarvittaessa. Oikein mukava tarkastus - lääkäri suorastaan  ihastui tarinaamme. Lopuksi vielä ,kun odottelin vastaanotossa kuittia maksusta niin lääkäri tuli takaisin ja sanoi, että he ovat minulle velkaa....! Eli kun Sarahin kuolemassa pyysin sen yhteistuhkauksen ( ja maksoin jo silloin kulut), jonka tuhkauksen sitten seuraavana päivän peruin ja vaihdoin yksilötuhkaukseen, joka kuitenkin maksettiin suoraan tälle palvelunpitäjälle, niin eläinlääkärikeskukselle oli jäänyt tuo yhteistyhkausmaksu pyörimään.. Palauttavat rahat tilille jossain vaiheessa - enpä ollut moista ajatellut lainkaan.

Pojan luona kävimme illalla kaffeella - se on aikamoista rytinää nykyisin kun on kaksi koiraa ja vilkas yli vuoden ikäinen lapsi riehumassa. 

Ilmat ovat nyt niin kostean lämpimiä, että veto on poissa  ei voi oikein nukkua yöllä eikä päivällä kun on hiestä märkänä. Mutta en valita - en en en.