Poika perheineen kun varasi mökkeröisen itselleen käyttöön ja painattelivat mokomat jo nyt minimökkilomalleen. Ihan mukavaa, että on paikka, johon muutkin pääsevät - me aiomme nimittäin viettää viikonlopun syöden, juoden ja laulellen - eli pihviä ja punaviiniä, kuppilaa ja karaokea ja seuraavan päivän krapulankin potee sitten ihan mielellään.. tästä on nimittäin hurrrrjasti aikaa kun viimeksi päästiin rellestämään. Minä kun itse en ole tissuttelija - ei olutta eikä muutakaan viikolla tai edes viikonloppuna ellei sitten saa tempaista kunnolla perisuomalaista känniä...Ja se kännikin on nykyisin varattuna ajankohtiin, jolloin on yksi tai useampi päivä aikaa toipumiseen. Vanhemmaksi kun tulee niin krapulat vain kovenevat - ehkä hyvä niin. Onneksi pysyn aina tolpillani enkä edes rähjää eikä tuo ajatuskaan tunnu katkeilevan - tosin  karaokessa laulelu estää tehokkaasti kaksin käsin ryystämisen vaikkakaan lauluääneen tai esiintymiseen yleensä ei tuo ryystäminen tee kovinkaan hyvää - ainakaan kuulijoille.

Mamma -ja mummomaiseen tapaan latelin kaikenlaisia ohjeita kuinka olla varovainen mökillä - ei saa polttaa tönöä maan tasalle, täytyy olla menemättä uidessa liian syvälle ja kaljoissa ei mennä veteen ollenkaan ( järvemme keskisyvyys on alta kaksi metriä ja kahlata saa melkein keskelle, ennenkuin vesi yltää edes vyötärölle...) - täytyy varoa hirviä ja karhuja ( niitä on sielläpäin paljonkin) ja tietenkin käärmeitä, joita kohtaan tunnen itse mitä syvintä kammoa. Poika ei niinkään - kertoi tässä viime kesänä olleensa hieman kummastunut päänsärystään kun ei moista yleensä sairasta, mutta oli sitten löytänyt pistojäljet jalastaan ja totesi, ettei koko kyynpuremaa ollut edes huomannut metsässä sandaaleissa risujen keskellä tallustaessaan - risut kun repivät ihoa muutenkin - ei siinä yksi käärmeenpurema tunnu. Itse koin mökillä alkukesällä kauhunhetken, kun olin astua keskellä pihaa kyyn päälle. Päästin sellaisen kiekaisun, että tasantarkkaan tiesivät kylällä asti, että meidän mökkipihassamme luikerteli iso, pitkä ja paksu kyy. Ukko mokoma ei suostunut kyytä tappamaan vaan tömisteli vähän jaloillaan maata ja seurasi kyyn poistumista pihaltamme. Sanoi vain, että metsät ovat täynnä kyitä eikä niitä voi kaikkia kuitenkaan tappaa ja samanlainen olemisen ja elämisen oikeus niillä on kuin meilläkin. Sikäli samaa mieltä, mutta oleilkoot ja eläkööt ihan muualla kuin meidän pihalla. Mutta sen jälkeen ei ole käärmeitä näkynyt -oppivat kertakiljunnasta olemaan näyttäytymättä pihamailla.

Tässä aion nyt vihdoin sitten alkaa ompelemaan sohvanpäällystä mökkisohvalle ja lyhentelemään ostamiani valmisverhoja. Viikon kuluttua menemme itse mökille ja silloin pitäisi saada verhot ja päälliset  käyttöön.